Pikkusukat

Lupasin kaksivuotiaalle että teen hänellekin omat kirjosukat, samanmoiset kuin omanikin. Vihreä raita vaihtui siniseen ja kirjokerroksia tuli tietenkin huomattavasti vähemmän. Mutta pitkät ovat ja pehmoiset (kokeilussa Nallen aloe vera-lanka)!

Peittoja ja yhdet sukat

Talvi on tosiaan tullut. Päivät ovat kovin pimeitä ja valokuvaukseen epäsuotuisia. Eräänä hämäränä päivänä sitten kuitenkin kuvasin nämäkin tekeleet. Nallekankainen päiväpeitto on ollut valmiina ja käytössä jo ajat. Yllä on varsinainen päälipuoli ja alla alapuoli. Toisaalta se on aivan sama kumpi puoli siinä päällimmäisenä on. Kangaskerrokset sidoin toisiinsa joka ruudun kulmasta muliinilangalla. Viisi tokkaa taisi mennä. Alapuolella näkyvät langanpäät. Tämän enempää en alkanut miettimään tikkailuja, yksinkertaisin keino sai olla hyvä. Jokainen ruutu on noin 10 x 10 cm, ja valmis peitto peittää 140 x 80 cm sängyn.

Vielä viime hetkillä iski pakko neuloa tulokkaalle hahtuvasta villapeitto. Aiemmalla lapsella hahtuvainen peitto on hyväksi todettu sängyssä niin yllä kuin allakin. Ja koska se on vielä koko ajan käytössä piti tehdä uusi. Väreinä semmoiset mitä kaapista löytyi. Peiton päällä on luonnonvalkoinen siksakmyssy Novitan ohjeen malliin. Tosin kutistin ohjetta vielä yhdellä koolla ja sain aikaan maailman pienimmän myssyn. Katsotaan mahtuuko ja kuinka kauan! Käyttäjää vielä odotellaan...

Isänpäiväksi lupasin pitkät kirjovartiset sukat. Valmistuivat ihan ajallaan, mutta dokumentointi jäi. Kun sain ne kuvattua oli pohjissa jo käytön jälkiä... Ainakin siis olivat hyvät! Ehkä teen toisetkin kunhan löydän aikaa.

Sadan sipulin pussi ja vauvajuttuja

Viime viikonloppuna huolestuin sipulien kohtalosta lasittamattomalla parvekkeellamme. Pelästyin että jäätyvät sinne. Tekaisin sitten jäljellä olevista puuvillalangoista sadan sipulin pussin. Aika iso siis tuli, mutta mahtuivat kaikki sinne. Jäljelle jäi pieniä määriä eri värisiä puuvillamyttyjä, ja ne muuntuivat mummonneliöiksi ja sitten kaksivuotiaan liiviksi. Saaja oli tyytyväinen.

Pitkään on ollut projektina tehdä samaiselle parivuotiaalle esiliina keittiöhommiin. Nyt sain aikaiseksi:

Uusi tulokas ei varsinaisesti tarvitse mitään, mutta pakko oli jotain tehdä. Omista paitaprojekteista jäi joustofroteeta ja kaapista löytyi pieni tikku bambukangasta. Niistä valmistui pieniä kietaisupaitoja apinoimalla malli vanhasta kietaisunutusta.

Muutama pikkuvaippakin piti tehdä. Olemassa oli jo kokoja S ja L, mutta nyt tein kokoa M ylivetokiinnityksellä. Lisäksi ihoa vasten tuleva pinta on ihanan pehmeää bambuhamppua. Ajattelin että jos olisivat helppoja yövaippoja kun ei tarvitse riipiä vauvan päältä erikseen kuorta ja sisäosaa pimeässä.

Näistä omista imetyspaidoista jäivät kangaspalat kietaisunuttuihin. Tein muutaman, kun muistissa oli että pätevät paidat on aina pyykissä kun niitä tarvii. (Nyt ollaan sitten ihan sävy sävyyn, tai siis kuosi kuosiin...)

Vielä yhdet villasukat, mitkä taisivat valmistua jo syyskuun puolella. Lankana Novitan Nalle, väri kevät. Lahjakoppaan.

Sienitakki

Edellisestä postista teknisten ongelmien takia jäi pois sienitakki ja uudet ruokalaput. Lapsen topattu syystakki valmistui jo ennen omaa takkia. Tein vähän kasvunvaraa, mutta eipä se käytössä tunnu haittaavan. Takki saakin olla väljä ettei kiristä. Menee sitten keväälläkin! Malli syysottobresta.
Ruokalapuille tulee käyttöä seuraavankin lapsen kanssa, joten tohdin tehdä niitäkin muutaman uuden. Vanhoissa vahakankaisissa oli hajuongelma. Tuppasivat pesemisestä huolimatta keräämään pahaa hajua itseensä. Yäk. Nyt on asiat hyvin, kivalta tuoksuu. Ja oli ilmaista hupia kun käytin kaapista löytyviä tilkkuja ja kanttinauhatkin vaivauduin tekemään itse. Hyvä minä!

Syystakki ja muuta mukavaa

Tämmöinen takki tuli tehtyä syyskylmiä vastaan. Kaava on yhdistelmä syyskuun Modan hupputakkia ja itsekehiteltyä ystävän erään takin pohjalta. Jotain tekisin nyt toisin, mutta aikas kiva ja hyvin istuva äkkiä tehdyksi.
Tälle oli siis tilausta (kun muut takit ei mahdu!). Sama sivulta, tätä ei arvaa takaa:

Huppu on muhkea, osaksi siitä syystä että vuoritin hupun ja torson topalla ja helman ja hihat vuorikankaalla. (Ja osaksi siksi että se käyttämäni hupun kaava paljastui valtavaksi. Tämän tekisin nyt toisin, mutten jaksanut ruveta purkamaan.) Helman mallina käytin ystäväni takkia missä helman ympärysmitta oli lähemmäs naljä metriä. Haluaisin kuitenkin käyttää takkia vielä mahavaiheen jälkeenkin, joten tässä mallissa helmaa on vain pari metriä. Kasvunvaraa on, vielä. Edessä on kaksi vekkiä ja takana yksi. Ajattelin joskus myöhemmin prässätä vekit "enemmän kiinni", nyt saavat vapaasti aueta ja ovat kauniimmat kun prässit ei koko ajan törötä.

Takkikangasreissulla tarttui palalaarista näin ihana joustofrotee, ja siitä sai juuri ja juuri tunikan lapselle. Kaava on Ottobren muffinsitunika (kevät 2008) ilman helmavolankia kun ei tyyki riittänyt. Sen sijaan lisäsin helmaan viitisen senttiä muuten vaan.

Ja vielä yhdet melko arkisen väriset samettihousut samalla kaavalla. Muutoksena edellisiin lahkeet täyspitkinä kuminauhalla, ei käännettynä. Nappeina ihanan tuoksuvaa katajaa.

Syyskuu = sukkakuu

Sukkalankaprojekti jatkuu. Yllä loput harmaasta, sinikirjavasta, vihreäraitaisesta ja punaisesta 7 veljestä-langasta. Meni melkein grammalleen, alkoi melkein lopussa hirvittämään. Vaikka olin kyllä lankavaa´alla riittävyydet tarkistanut, niin se kuitenkin näyttää mitat grammoissa, ei senteissä.
Alla jo aiemmin päivänvalon nähneet valkoiset pitkävartiset violetein raidoin. Valkoisia sukkia on lisää tilauksessa, ja puikoilla on tällä hetkellä kirjavaa. Lisää tätä osastoa on siis tulossa.

Nyt uskaltaudun ihan heikoille vesille. Olen jo ainakin vuoden päivät ihmetellyt näitä neulottuja tiskirättejä (kuten moni muukin tuntuu tehneen). Toistaiseksi kokeilleet ovat raportoineet vain positiivisista käyttökokemuksista, joten aloin minäkin puuhaan asenteella että onhan noita kestovaippoja sun muita. Pieni ekologinen säästö siellä sun täällä tekee yhteensä paljon. Olen saanut neulottua kaksi puuvillaista rätintekelettä taka-ajatuksena, että toimivathan patalappuina jos eivät pyyhkimiseen kelpaa. Katsotaan. Sen verran etukäteisinnostusta on että menin ja ostin pari kerää tarjousbambua, sehän on luonnostaan antibakteerinen ja mahtavan imevä. Ne kuitenkin odottavat korin pohjalla sopivampaa hetkeä. Kiireellisyyslistalla on paljon ennen bamburättejä. Yksi etappi tuli saavutettua kuvia lataillessa kun ompelin lapsen takkiin napit. Kuvia tulee kun tulee!

Elo-syyskuun sukkia ja ompeluksia

Pääsin eräänä elokuun viikonloppuna pois ompelukoneeni sähköisestä piiristä ja muistin kuinka ihanaa onkaan heilutella puikkoja! Yllä olevat sukat syntyivät sinä viikonloppuna, ja aiemmin olin jo aloitellut alla olevia kirjokavereita. Raitasukat syntyivät tarpeeseen ja tarpeesta käyttää laatikkoon kertyneitä sukkalankoja. Se projekti on parhaillaan menossa vieläkin, ja olen huomannut kuinka lämmintä ulkona vielä on, kun sormet eivät kohmeennu ulkosalla neuloessa! Kirjosukkien mallina käytin Sukkasillaan-kirjan virolaisia kirjosukkia. Ihan mallin mukaan en osannut tehdä, vaan korvasin punaisen värin keltaisella ja langan paksumalla kun semmoista sattui ennestään löytymään. Samoin opetuksena voisin kertoa, että kannattaa varmistaa langan riittävyys ja saatavuus ennenkuin summamutikassa mitään tekee. Tulee taas muistettua joakin aikaa...

Olen myös yrittänyt saada joitain roikkumaan jääneitä neuloksia vihdoin pois sieltä keskeneräisten korista. Sieltä löytyi muun muassa tällainen silkkivillasta melkein valmiiksi tehty, noin 3 kk vanhalle tyttövauvalle suunniteltu mekko. Nyt täytyy vaan odottaa uutta tyttöä tai laittaa jouluna jonkun pakettiin. Jos vaikka sattuisikin poika kohdalle.

Enemmän olen kuitenkin istunut ompelukoneen ääressä. Samalla mallilla (joitain Ottobren mallien yhdistelmiä) kuin edellisen yöpuvun tein tämän kukkaisen versionkin. Kangas oli jotain mahdottoman edukasta ja käytössä tosi miellyttävää. Paitaan väsäsin ison kukkasen ja taakse sydännapin.

Housuihin piti laittaa takatasku jotta kaikki muutkin osapuolen ymmärtävät etu- ja takakappaleen eron (kun ei oo pesulappuu...)

Joskus ehkä puolen vuoden sisään näin eräässä blogissa (että sinne kiitos vaan apinoidusta ideasta!) palapelipusseja, ja laitoin korvan taakse että noita saattaa tarvita joskus. Nyt tarvitsee. Palapelit on ehkä maailman hienoin asia, paitsi vielä kivempaa on avata kaikki pussit ja kaataa palat yhteen pinoon. Siksi ikävä äiti joka ei jaksa joka aamu erotella eri pelejä toisistaan nosti pussit paikkaan mistä ne pitää pyytää. (Sen tähden aamuherätys nykyään kuuluukin: äiti, tuletule, anna heppapalapeli, ei ylety itse!)

Syysvaatekierros. Neljä viidestä valmistuneesta hupparista. Se viides, ruskea-valkoraidallinen turkoosein kanttauksin taitaa olla pyykissä.

Parin hupparin kanssa jaksoin olla tosi ahkera ja tein kuvituksia. Turkoosi-oranssi tuplakankainen sai kukkopillin.

Lime-turkoosissa on lime-turkoosi lintu. Molemmat kuva-aiheet Ottobren joistain numeroista.

Värejä housuosastolla! Olen vaan niin ihastunut Ottobren käytettäviin ja hyvännäköisiin malleihin, että syysnumerosta hupparien lisäksi tekaisin myös samettihousut. Pienenä muutoksena tein lahkeisiin alas pienen matkaa vuorin, jotta niitä nyt vielä melko pitkinä voi kääntää nätin näköisesti. Kun jalat kasvaa, jätetään kääntämättä.

Näiden lisäksi on vielä ainakin yhdet tulossa. Ja nallekankaisia eli sisähousuosastoa on tainnut kohta jo seitsemisen paria siunaantua. Niitä en ole kuvannut, enkä taida jaksaakaan. Velourin jämäpaloista surruttelin pieniä hameita kun meillä on vasta mekkoja ehditty käyttää. Nyt on muutama hamonenkin ja suosittuja ovat!

Ihan viimeisenä jotain työn alla olevaa. En ole mikään tilkkutyöihminen, mutta vaikeaa sitä kangasta on poiskaan heittää. Eikä kannatakaan, nyt huomaan. Aina sitten joskus aikojen päästä, jos ei muulloin, syntyy jotain. Tästä lisää valmiina.

Käsitöitä, välillä

Tässä on nyt se välistä jäänyt keltainen vaihe. Ja pisimmällä olevat alkavat jo punehtua, että eiköhän punainenkin chili saada pian kuvaan.

Olen vaihteeksi tarttunut puikkoihin. Viime joulun alla kesken jääneet lettisukat valmistuivat sähköttömässä viikonlopussa. Jäi sellainen polte että nyt on kahdet keskenjääneet sukat työn alla! Lanka on jostain saatua Nalle-lankaa, valkoista violetein täplin. Tai pistein. Ei ihan oma väri, että taitaa mennä lahjalaatikkoon. Tulipa kuitenkin tehtyä.

Ompelukonekin on palvellut tällä viikolla aikuista kokoa. Ostin Yoshiko Tsukiorin Ihanat mekot ja tunikat -kirjan, koska se oli niin kaunis. Kokeilin näin aluksi paria mallia missä tuntui olevan tilaa mahalle. Ja seuraavassa mallissa oli sitä kyllä selällekin! Jouduin vetäisemään selkään sauman ja 12 senttiä kangasta välistä pois! Nyt vaikuttaa ihan hyvältä. Ei tosin istuvalta, mutta se ei ollut tarkoituskaan.

Kaulusröyhelöllinen minimekko on samasta kirjasta. Jotenkin tämänkin kanssa oli selkäpuolella liikaa tilaa. Selkä on avoin, yläreunassa on kuminauha jota kirirstin melkein kymmenen senttiä enemmän kuin ohjeessa. Voi tietysti olla, että nämä mekot ja tunikat on suunniteltu hieman erilaiselle vartalotyypille (kuten kirjan kuvat antavat ymmärtää). Lisäksi tällä hetkellä taidan olla aika epäsuhta selkä- ja mahapuoleni suhteen!